Eli huhtikuussa aloitin tämän blogin mutta sitten se TAAS vain jäi. Se että saa itseään nisksta kiinni laihduttamiseen niin ei ole helppoa, ei ole, sitä tietää kaikki jotka ovat sen asian kanssa elännyt. Mutta nyt kun vaaka menee edes muutama kilo alas päin niin saa taas inspiroimaan ja vielä kun se vaaka on mennyt alas ilman mitään sen enempään tehtävää.

Viime viikolla oli helatorstai eli 30.5 minä heitin kaikki karkit roskiin mitä meidän asunnosta löytyi. Kaikki. Jäljelle jäi pähkinöitä ja yksi avaamaton Pringles purkki(joka on muuten nytkin ollut muutama kuukausi jo kaapissa koska ostin sen miehelleni, itse en siitä mausta niin välitä). Ainoa karkki oli tummaasta suklaasta tehty suklaa levy jonka anoppi antio joululahjaksi ja se oli menossa mutta mieheni sanoi ettei se saa heittää pois koska hän syö tummaa suklaata, ainoa suklaa mitä hän syö tai oikeastaan ainoa makeinen mitä mieheni edes vähän syö. Eli se että minä en söisi makeita olisi helppoa siinä mielessä että mieheni ei niitä syö, hän syö pähkinöitä jos jotain haluaa napostella, suola pähkinöitä ja niitä minä en pysty paljon syömään suolan takia. 

En ole missään karkki lakossa mutta kotona ei löydy karkkeja enkä tule niitä ostamaan. Eli se helvetin ilta karkin syönti telkkarin edes loppuu, se oli asia mitä sai painoni alas viimeksikin. Nyt on kesä ja haluan nauttia ulkona olemisesta ja liikkumisesta. Mieheni tykkää kalastuksesta, sienten poimisesta ja vaan siitä että liikkuu ulkona metsässä ja luonnossa. Nyt hän kalastaa niin samalla minä otan tilaisuus hyödyksi ja menen mukaan, liikun ja olen ulkona, pääasia on etten istu kotona sohvalla ja syön karkkeja. Me olleen nyt noin 1 viikko tai ehkä 1,5viikkoa oltu ulkona melkein joka ilta ja olen menettänyt 5kg. Tiedän että se 5 kg on vaan nestettä mutta kuitenkin, se että vaaka näyttää pienemmät numerot niin se tuo lisää inspiraatiota jatkaa ja onnistua. Päätin että nyt on pakko tehdä jotain. Se että vaaka taas näytti yli 115 kg ei ole hyvä. Tänään aamulla näytti 110.3. Haluan taas olla alle 100 mitä olin jossain vaiheessa, silloin oli niin paljon helpompi olla ja hyvä olo, vaatteet meni päälle ei tarvinnut masennus joka kerta kuin katsoi kaapissa olevia farkkuja jotka eivät mene päälle vaan otti kaapista ja laittoi päälle. Jaksoi liikkua. Olen nyt myös alkanut syödä pienempiä annoksia. Ja välipala on omena tai banaani tai päärynä tai joku hedelmä. Työpaikan pukukaapissa on kyllä, pakko myöntää, keksi paketti, en tiedä mihin heittäisin sen, joku vielä ihmettelee miksi on keksi paketti heitetty roskiin. En siihen koske, en vaan koske, jos saa vähän sokeria niin sitten se lähtee. Kun mies kalastaa, tuleekin kalaa, niin kalahan on terveellistä.

Myös se että on ulkona niin nukkuu yöllä niin hyvin. 

Toivotaan lisää tuloksia. Hyvää päivää teille!